tiistai, 30. heinäkuu 2013

Ei käteistä, kiitos

Hiljattain eduskunta sääti lain, jonka mukaan palkkaa ei enää saisi maksaa käteisellä. Tämä oli tarkoitettu lakina torjumaan harmaata taloutta.

Laki on tässäkin mielessä susi. Harmaan talouden harjoittajat tuskin muuttavat maksutottumuksiaan uuden lain myötä, kun taas rehelliset yrittäjät eivät voi maksaa käteisellä. Tämä siitä huolimatta, että käteinen on laillinen maksuväline.

On hieman kyseenalaista, onko tällainen olemassaolevasta laista piittaamaton laki lainkaan legitiimi

Libertaristinen ratkaisu

Libertaristin näkökulmasta lain irrationaalisuus on ymmärrettävää. Valtio haluaa maksimoida pankeissa olevan rahan pitääkseen pankkiirit tyytyväisinä. Kuitenkin tämä uusi laki syyllistyy ihmisten tarpeettomaan holhoamiseen. Tarpeeton holhoaminen on lainsäädännössämme näihin päiviin saakka nähty huonona asiana. Ihmisillä pitäisi olla itse oikeus päättää, miten he asioitaan hoitavat.

Valtiolle ei kuulu se, miten ihmiset jokapäiväisiä asioita, kuten palkanmaksua hoitavat. Siis varsinkaan tapahtuman tekninen toteutus.

Kyseessä onkin törkeä hyökkäys ihmisten omaisuusoikeuksia kohtaan. Siten laki pitäisi kumota ja palauttaa oikeus maksaa palkka käteisenä.

 

tiistai, 30. heinäkuu 2013

Edustuksellinen verotus

Edustuksellista verotusta

Suomalainen yrittäjä edustaa liikaa ja liian edullisesti. Tätä mieltä näyttää olevan ainakin hallitus poistaessaan edustuskuluista verovähennysoikeuden, joka niissä oli aiemmin ollut. Vaikka menot liiketoiminnasta voidaankin yleensä vähentää täysmääräisinä, niin edustuskuluissa vähennysoikeus on ollut vain 50 prosenttiin kuluista.

Tämä siis ennen muutosta.

Perustelut tämän edustusmenojen poistoon olivat vähintään kummallisia. Sanottiin, että ei ollut oikein, että yrittäjät edustivat "veronmaksajien piikkiin". Mutta hetkinen... Jos yrittäjä edustaa firmaansa esimerkiksi vuokraamalla rantasaunan saunoakseen ja käydäkseen liikeneuvotteluita tärkeän liiketoimintakumppanin kanssa ja maksaa itse, niin silloin ei kyllä voida vedota edustamiseen "veronmaksajan piikkiin." Katsotaanpa esimerkkiä:

Yrittäjä siis vuokraa rantasaunan ja ostaa esimerkiksi viinaa ja makkaraa tarjottavaksi. Sanotaanpa, että saunan vuokrakulut olisivat 50 euroa ja tarjoilujen 50 euroa (alv nolla). Kokonaishinta siis on 100 euroa. Tähän lisätään arvonlisävero 24 euroa saunasta ja 7 euroa tarjoiluista. Yrittäjä voi vähentää tämän arvonlisäveron maksettavaksi tulevista arvonlisäveroista. Silti tuon saunan vuokraaja, jos hän on arvonlisäverovelvollinen, joutuu maksamaan itse alvia, samoin viinan ja makkaroiden myyjä. Lopulta valtio siis hyötyy. Lisäksi valtio nyt verottaa puolestaan viinan ja makkaroiden myyjiä ja saunan vuokraajaa.

Kun edustuskuluja voi vähentää, niin yrittäjät haluavat edustaa enemmän. Tämä verovähennysoikeuden poisto tietääkin tulevaisuudessa isoja verotulojen menetyksiä valtiolle.

Libertaristinen ratkaisu

Libertaari pyrkii valtion jokapäiväisiin asioihin sekaantumisen minimointiin. Nykyaikainen teknologia ja lyhentyneet yhteydet ovat luoneet valtioille ennennäkemättömät mahdollisuudet sekaantua ihmisten asioihin.

Libertaarin näkökulmasta valtio on tehoton ja kallis organisaatio. Se elää loisimalla ihmisten kukkarolla pakkolunastamalla näiden rahoja prosessissa, jota kutsutaan verotukseksi.

Libertaarin ratkaisu yhteiskunnan ongelmiin on vähentää valtion sekaantumista asioihin. Tässä edustuskulujutussa pulmana on valtion puuttuminen veronkiristyksin liike-elämän toimintaan.

Ratkaisu olisi säilyttää verovähennysoikeus ja laskea muuta verotusta kuten arvonlisäveroa.Tämä tosin laskisi (ehkä) valtion tuloja, mutta se myös pakottaisi valtion peräytymään joiltain valvontaansa ottamilta yhteiskunnan alueilta.